Sophia Mitiku is an artist using music as a tool for memory work and cultural analysis. She is currently working on her second album ’all sickness is homesickness’ through which she explores the phenomena of homesickness and the ghosts of displacement within diaspora entities. In the seams between hope and nostalgia, celebration and crisis, longing and belonging – we seek commune in each other. Together with Livia Schweizer they perform fragmented echoes from the upcoming record in a sonic painting of a landscape of where this body might find peace.

Sophia Mitiku on taiteilija, joka käyttää musiikkia muistityön ja kulttuurianalyysin työkaluna. Hän työstää parhaillaan toista albumiaan ’all sickness is homesickness’, jonka kautta hän tutkii koti-ikävän ilmiöitä ja syrjäytymisen haamuja diasporan entiteettien sisällä. Toivon ja nostalgian, juhlan ja kriisien, kaipauksen ja kuulumisen saumoissa etsimme yhteisöllisyyttä toisissamme. Yhdessä Livia Schweizerin kanssa he esittävät pirstoutuneita kaikuja tulevalta levyltä äänimaalaukseenomaisessa maisemassa, jossa keho voisi löytää rauhan.

~~<3¨¨blood bonding¨¨<3~~ on spoken word-runoutta ja äänitaidetta yhdistelevä queer-anarkistinen esitys, jossa muunsukupuoliset vampyyrit haaveilevat kyvystä jakaa toisilleen veren kautta välittyviä hormoneja.

Teos on runollinen unelma sukupuolihormonien itsemääritellystä mikroannostelusta – muunsukupuolisten kehoidentiteettien legitimoinnista ilman vaatimusta lääketieteelliseen validaatioon. Esityksessämme blood-bond, veriside, nähdään mystisenä sidoksena kahden tai useamman toisiinsa luottamuksellisesti sitoutuneen vampyyriyksilön välillä. Näin ollen esitys on myös mytologialla ilakoiva oodi ystävyydelle – fantasia ydinperheajattelusta irtaantuvasta verisukulaisuudesta, jossa ystävien välinen valittu perhe muodostuu läheisimmäksi välittämisen perheyksiksiköksi.

//
~~<3¨¨blood bonding¨¨<3~~ is a queer-anarchist performance combining spoken word poetry and sound art, where non-binary vampires dream of being able to share hormones transmitted through blood to each other.

The work is a poetic dream about the self-defined microdosing of sex hormones – the legitimization of body identities of the opposite sex without the need for medical validation. In our presentation, blood-bond is seen as a mystical bond between two or more vampire individuals bound to each other in confidence. Thus, the show is also an ode to friendship, full of mythology – a fantasy of blood kinship breaking away from the nuclear family concept, where the chosen family between friends becomes the closest family unit of caring.

”Valma ei talvihorrosta, se vaihtaa turkkinsa ja loistaa talvikarvassansa betonin keskellä, citykani.”

Valma on Vellamo Ikosen sooloperformanssi paniikkikehon poeettisuudesta, hurmiollisen herkästä ruumiista, siimasolmujen obsessoivasta kudelmasta. Teoksessa affekteista* ja poetiikasta ammentava keho tanssii siimamekossa, joka on kutoutunut taiteilijan pitkäjänteisessä asettumisessa siiman materiaalisuuden ja solmimisen äärelle.

*Korvaa affekti: tuntoaistin tuottamista tunnekokemuksista, musiikista hurmioitumisesta

//
”Valma doesn’t hibernate, it changes its coat and shines in its winter fur in the middle of the concrete, city rabbit.”

Valma is Vellamo Ikonen’s solo performance about the poetics of the panicked body, the ecstatically sensitive body, the obsessive weave of flagellar knots. In the work, the body drawing on affects* and poetics dances in a fishing line dress, which is woven in the artist’s long-term positioning at the edge of the materiality and tying of fishing line.

*Replaces affect: emotional experiences produced by the sense of touch, ecstasy from music

_{Kuva: Aino Karstinen}

“Alter oli myrkyllinen projekti mutta nyt hän on muuttumassa.

Hän menee tyytyväisenä säröille.

Haluaa kuunnella ja liikkua hitaammin.”

Alter on konsertti, joka viipyilee yksityiskohtien, virheisyyden, sattuman, hitaan muutoksen, nuhjuisuuden sekä toiston parissa etsien kuuntelemisen tapoja, jotka hakeutuvat kohti totutusta poikkeavia muutoksen hahmottamisen malleja.

Kuuntelemisen tapahtumat materialisoituvat suorituskeskeisyyteen kasvaneen ja siitä poispäin pyrkivän viulistin kehossa sekä kuuntelijoiden ja muusikon välisessä tilan jakamisessa. Konsertissa kiinnostutaan eri tavoin toimimattomista, mutta yksilöinä erityisistä viuluista, sekä virheellisiksi luokitelluista soittotavoista ja äänenväreistä, säröstä, kohinasta, jousenkääntöjen sisällä olevasta levottomasta hetkestä.

//
Alter is a concert that dwells on details, error, chance, slow change, sloppiness and repetition, looking for ways of listening that seek out unusual models of understanding change.

The events of listening are materialized in the body of a violinist who has grown into performance-orientedness and strives to move away from it, and in the sharing of space between the listeners and the musician. At the concert, the interest lies in violins that are not functioning in different ways, but are special as individuals, as well as in playing styles and timbres that are classified as incorrect, distortion, noise, and the restless moment inside bow turns.

”My work is driven by my explorations in monsters and anger. I have found some entry points to monstrosity in movement and bodily presence. I created my monster presence from anger, muscle tension and pleasure. Female anger is a subject that has been repressed for a long time and it’s important for me to use it as a creative tool. Even though I treat the notion of monsters lightly in my solo, they’re a heavy subject. For me monsters are people who hurt others, or don’t mind others being hurt. Monsters exist in large numbers in politics, and some in our private lives. But we can protest and fight them.
I embody my monster, who is fueled by my anger and rage.”

//
”Työtäni ohjaavat tutkimusmatkani hirviöihin ja vihaan. Olen löytänyt liikkeessä ja ruumiillisessa läsnäolossa joitain lähtökohtia hirviömäisyyteen. Loin hirviöläsnäoloni vihasta, lihasjännityksestä ja nautinnosta. Naisen viha on pitkään tukahdutettu aihe ja minulle on tärkeää käyttää sitä luovana työkaluna. Vaikka suhtaudunkin soolossani hirviöiden käsitteeseen kevyesti, ne ovat raskas aihe. Minulle hirviöt ovat ihmisiä, jotka satuttavat muita tai eivät välitä siitä, että muita satutetaan. Hirviöitä on suuria määriä politiikassa ja joitakin yksityiselämässämme. Mutta voimme protestoida ja taistella niitä vastaan.
Kehollistan hirviöni, jota ruokkivat vihani ja raivoni.”

_{Kuva: Sanni Siira}

Sarvimaa on Laura the Light of All:n ja Alm Gnistan luoma maailma; vapautumisen rituaali tanssien ja laulaen. Se on katse kohti sukujen kipuja ja näistä johdattuvien kohtauksien läpi menemistä herkistyen, leikkien, lepytellen, taputtaen, vauhkoontuen. Apuna violetti liekki, joka lepattaa ja läpättää ja ovella koputtelevat iloiset yksisarviset. On Sara Pathiranen luomia silkkimaalauksia sekä samettia, valjaita, vaijereita, sukelluksia ja sekoituksia.

Esitys on 4. osa Tähtilapset maailmalla pienosesitysten sarjasta, jossa ylistetään pöljyyttä, kotikutoisuutta, energioiden virtaamista ja keskeneräisyyden virtuooseja. Esitys kumpuaa uskosta syviin transformaatioihin ja sielun kylpyihin taiteen äärellä.

Kokonaissuunnittelu, koreografia, esiintyminen, asut, biisien suomennokset ja sovitukset, omat räppiosuudet: Laura the Light of All

Yhdessä ideointi ja luominen, esiintyminen, sävellykset, sovitukset, biisien suomennokset ja omat räppiosuudet: Alm Gnista

Silkkimaalaukset asuissa: Sara Pathirane

Esityksen kielet: suomi, ruotsi, tarvittaessa englanti

//
Sarvimaa is a world created by Laura the Light of All and Alm Gnista; a ritual of liberation with dancing and singing. It’s a look at the pains of families and going through the scenes that result from them, becoming sensitive, playing, appeasing, clapping, and supporting. Helped by a purple flame that flutters and flaps and happy unicorns knocking on the door. There are silk paintings created by Sara Pathirane as well as velvet, harnesses, wires, dives and mixes.

The performance is the 4th part of the Tähtilapset maailmalla mini-performance series, which praises silliness, homeliness, the flow of energies and the virtuosos of incompleteness. The show stems from a belief in deep transformations and soul baths by art.

Overall design, choreography, performance, costumes, song translations and arrangements, own rap parts: Laura the Light of All

Ideation and creation together, performance, compositions, arrangements, song translations and own rap parts: Alm Gnista

TENNARP on kertakäyttökulttuurin ja jatkuvan talouskasvun vastainen taiteellinen manifesti ja ääniteos. Itse valitusta niukkuudesta, arkipäivän esineiden musiikista ja DIY-kulttuurista inspiroituneen teoksen ytimessä on tavallinen pöytälamppu. Voiko lamppu olla instrumentti? Onko kyseessä saarna? Pelastaako teknologia?

Teoksen musiikki koostuu Ankaran Pakaran (Onni Toikka) kaksiosaisesta sävellyksestä pöytälampulle ja elektroniikalle. Esitys on suunnattu kaikille musiikista pitäville sekä heille jotka haluavat tarkastella kotinsa sisustusta uudessa valossa.

//
TENNARP is an artistic manifesto and sound work against disposable culture and continuous economic growth. The work is inspired by self-selected scarcity, the music of everyday objects and DIY culture and at its core is an ordinary table lamp. Can a lamp be an instrument? Is this a sermon? Will technology save us?

The piece’s music consists of a two-part composition by Ankara Pakara (Onni Toikka) for table lamp and electronics. The show is aimed at everyone who likes music and those who want to look at the interior of their home in a new light.

“Esityksen kesto 60 min, ihmisen keskittymiskyky 8 sec.”

Taiteilijat Sofi Häkkinen, Aleksi Kinnunen, Janne Masalin ja Miradonna Sirkka tekevät SLURPS-näyttämölle kesällä 2024 kantaesityksen nimeltä KIRI KIRI. Taiteilijat yhdistävät teoksessa omia taiteenalojaan: musiikkia, kuvataidetta ja nykysirkusta.

Teos on saanut alkusysäyksensä rutiineista, toistuvista arkisista teoista ja ajatuksista, aikataulujen säätämisestä, sekä näitä rytmittävistä havahtumisen ja rikkoutumisen kokemuksista. Taiteilijat suorittavat teoksessa eräitä rutiineja pakonomaisesti, jotka sattuman kautta tuovat esille myös erilaisia yhteiskunnallisia normeja ja kerroksia. KIRI KIRI heilahtelee suunnitellun ja kontrolloimattoman välillä. Yleisön edessä luodaan (semi)todellinen, tässä ajassa kiinni oleva ja silti keskeneräinen monitaideteos.

Saadaanko rutiinien loopit toimimaan yhteen vai onko edessä täystuho? Vievätkö rutiinit meitä 6–0, vai onnistummeko me käyttämään niitä hyväksemme? Mitä yritämme kontrolloida luomalla itsellemme tiukat raamit, joilla järjestämme arkea? Jos rutiinin venyttää tarpeeksi pitkälle, missä kohtaa se hajoaa ja paljastaa jotain altaan?

Voisi luulla, että jokapäiväinen tieto elämän epävarmuudesta valmistaisi meidät kohtaamaan yllätykset – rutiinien arkkivihollisen. Mutta ei,vaan päinvastoin: otamme asiat itsestäänselvyyksinä ja pyörä sen kuin jatkaa pyörimistään.

KIRI KIRI esitetään SLURPS -näyttämöllä Kajaanissa, Joutsassa, Kuopiossa ja Porissa.

//
“Duration of the performance is 60 min, duration of the human’s ability to concentrate is 6 sec.”

Artists Sofi Häkkinen, Aleksi Kinnunen, Janne Masalin ja Miradonna Sirkka are creating KIRI KIRI, a co-produced work for SLURPS stage 2024. The artists are combining their own fields of art: music, visual art and contemporary circus.

The work stems from routines, repeated everyday actions and thoughts, setting schedules, and the experiences of awakening and breaking these rhythms. In the work, the artists perform certain routines compulsively, which by chance also bring out different social norms and layers. KIRI KIRI oscillates between planned and uncontrolled. In front of the audience, a (semi)real, current yet still unfinished multi-art work is created.

Can the loops of the routines work together or is total destruction ahead? Will the routines take us 6-0, or will we manage to use them to our advantage? What are we trying to control by creating strict frames for ourselves, with which we organize everyday life? If you stretch the routine far enough, at what point does it fall apart and reveal something deep?

One would think that the everyday knowledge of life’s uncertainty would prepare us to face surprises – the arch-enemy of routines. But no, on the contrary: we take things for granted and the wheel just keeps turning.

KIRI KIRI is performed on the SLURPS stage in Kajaani, Joutsa, Kuopio and Pori.

_{Kuva: Veera Nivalainen}