
PE Kauppatori
Brahenkatu 2, Kajaani
LA Sissilinna
Asemakatu 6
Vihikoirat, lasikoirat on unien edessä ilkosilleen riisuuntunut hahmotelma, vallan reunamien läpi tihkuva jälkimaininki ja keittolevyn reunoilla yhteensulaneita sanoja työidentiteetin hapertuvilla kantapäillä. Ruumis muistaa työn rutiinit, hierarkiat, vaitiolovelvollisuudet, kivet, taskut, vedet. Kun viikataan ja kannetaan tauotta, kertyy taukopaikoille purujen mukana hiertymiä.

Kivusta Odottamisesta
Nautinnosta Pehmeistä osista
Periksi antamisesta Pyörimisestä ja hyörimisestä
Transformaatiosta
tuosta
tästä
-sta
Taru Aho sooloteos -sta tarkastelee tanssivan ruumiin runollisuutta ja kielen läpäisevää vaikutusta ruumiiseen. Se on kokemuksellista kerrontaa, fragmentteja runoista ja kokoelma tansseja, jotka ovat liikuttaneet Tarua viime vuosina. Soolo käsittelee kielen ja liikkeen keinoin jonkin päättymiseen liittyviä tunteita, kuten luopumista, periksi antamista ja rauhattomuutta sekä päätöksestä alkavaa itsensä kokoamisen prosessia. Teoksessa kuullaan Ahon omien runojen lisäksi Jonimatti Joutsijärven ja Mirkka Rekolan kirjoituksia.

Finaalilaulu soi hikisenä ja hirviöityneenä, kiiltävän Diivan viimeisessä numerossa. Epävireinen runonlaulu kertoo samaan aikaan glamourin jälkeisestä sotkusta, vimmasta barrikaadeilla sekä näkymättömien hyönteisten hiljaisista kohtaamisista mullan alla. Esityksessä Töllin uunituoreen kirjan ’Diiva räjähtää nurmikoksi’ tekstit muuttuvat lavalla lihaksi ja pulssiksi esiintymisjännityksen, adrenaliinin ja läsnäolon puvuissa.
[Valot, kamerat, toimintaa!
Kehoa saa tökkiä haluamillaan
välineillä. Se saa sanat, asut.
Kaikki nyöritetään kehon ympärille,
vers libre kiristetään.
Kaikki vastuu on esintyjällä.
Miten liikutaan? Palasina.
Silmien munat katsovat valot! Kamera! Toimikaa!
Kaikki töllöttää valonsuikaleessa hohtavaa ruumista.
Se katsoo pimeään, nimeään, eikä muista mitään,
…kunnes
objekti alkaakin itse liikkua. Se elää.
Pimeässä kuvaajat ja ohjaajat
havahtuvat, säikähtävät,
ja juoksevat murentuen karkuun.]
Esitys syntynyt osana Nuoret 2023 -näyttelyä. Nyt SLURPS -näyttämö saa siitä uuden kesäversioinnin.

Kuva: Aukusti Heinonen
R A U H A S S A on improvisoitu musiikkiesitys, joka luo tilan, jossa esityksen kokijan on mahdollista herkistyä kehon ja mielen tuntemuksille.
R A U H A S S A on alunperin syntynyt vuorovaikutuksessa Kajaanin taidemuseossa marraskuussa -23 esillä olleen Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Pohjoistuulen metsä -näyttelyn kanssa. Juho Hannikaisen, Matias Niemisen ja Sara Saxholmin yhdessä luoma itsenäinen improvisoitu teos sisältää minimalistista ambient tyylistä musiikkia, jossa on kuultavissa sekä jazz- että kansanmusiikkivaikutteita.
R A U H A S S A musiikkiesityksessä kuullaan mm. saksofonia, poikkihuilua, klarinettia, laulua, sähköbassoa ja perkussiosoittimia. Isossa roolissa teoksen luomisessa on Matias Niemisen livenä tietokoneella tapahtuva äänen muokkaus.
R A U H A S S A esityksen kanssa voi viipyä tai sen äärellä voi vain piipahtaa.

Kuopus on lempeän intensiivinen rap- ja spoken word -artisti, joka julkaisi esikoisalbuminsa Luottamus, kuritus + pus vuonna 2020. Kuopus rimmaa, runoilee, hapuilee ja fantasioi muun muassa halusta, sukupuolesta, sukupolvesta ja surusta. Keikoillaan hän kohtaa kuulijan silmästä silmään ja antaa kohtaamisen vaikuttaa sanojen loppumattomassa virrassa. Syksyllä 2023 julkaistu PUSIKATTI-EP oli Kuopuksen kissamainen loikka leikkisämmän punchline-räpin puolelle, mutta tänä vuonna Kuopus palaa syventämään esikoislevynsä teemoja ja estetiikkaa toisella pitkäsoitollaan, jonka vastaavana tuottajana toimii ensimmäisen levyn tavoin säveltäjä-viulisti Elia Lombardini eli Elias Riipinen. Kuopuksen lyriikan ja ilmaisun takana on myös näyttelijänä uraa tehnyt Pietu Wikström. Yhdessä Wikströmin riimit ja kielikuvat sekä Riipisen soundit ja melodiat maalaavat massiivisia maailmoja ja saavat aikaan tunteita.

Kuva: Jani Kautto
Esityksen sydänelin hikoilee biittiä tehtävistään elämän ylläpitäjänä, sielun asuinpaikkana ja tunnekeskuksena. Symbolina se piirtyy alanurkan varaelämäksi videopelissä etenevälle hahmolle, traagisesti päättyneen romanttisen suhteen merkiksi kierrätyskeskuksen hyllyllä makaavassa riipuksessa ja nokkeluuteen pyrkivän sanailmaisun enteeksi sykkivissä runosuonissa. Olen alkanut kaivamaan sydämen juuria ihmetellessäni miksi juuri sydän? Esityksen ihana läpättävä sydän on metamorfoosissa pyristelemässä ulos sortaviin yhteiskuntarakenteisiin kytkeytyvästä menneisyydestään ja kertomatta jätettyjen tarinoiden rajoittamasta kuorestaan.

”Muistan kun näin ensi kertaa kylkiluuni
Huone pukeutui ylleni toisin
Keskikohta siirtyi
Eivätkä sanat kiinnittyneet läpi”
Room (noun)
= a part of the inside of a building that is separated from other parts
by walls, floor, and ceiling
= the amount of space that someone or something needs
= space available for something
=
Huone on onkaloinen tutkielma ruumiista runon ja tilan sisäkkäisyyksissä. Esitystaiteellinen runoteos jäsentelee haukkoen toiseutta kehollisena kokemuksena tarkentaen katseensa kehoa ympäröiviin huoneisiin ja tiloihin..

Kuva: Val Nevalainen
KÖKKONEN on tanssitaiteilija/ esiintyjä Maria Aution luoma epäversio Kekkosesta, joka on palannut keskuuteemme ja löytänyt tiensä kotiseudulleen Kajaaniin.
KÖKKONEN on alun perin sosiaaliseen mediaan toteutettu Kajaaniin sijoittuva performanssi, jonka ajatuksena on tarjota helposti saavutettavaa esitystaidetta someen tehtyjen videoiden kautta. Julkaisualustana toimii Instagram-tilit @tuhatjayksimimmua sekä @routacompany.
Slurps-näyttämöllä KÖKKONEN esiintyy neljän Kajaanissa asuvan tanssitaiteilijan/ esiintyjän sekä yhden Casio-kosketinsoittimen voimin. Näyttämölle astuu neljä eri KÖKKOSEN ruumiillistumaa. Hahmot asettuvat telttaan ja sen tarjoamiin raameihin uteliaina luoden oman, erityisen esiintymisen ja tapahtumien välitilan tai jonkinlaisen limbon.

Kuva: Miia Kauppinen
“Esityksen kesto 60 min, ihmisen keskittymiskyky 8 sec.”
Taiteilijat Sofi Häkkinen, Aleksi Kinnunen, Janne Masalin ja Miradonna Sirkka tekevät SLURPS-näyttämölle kesällä 2024 kantaesityksen nimeltä KIRI KIRI. Taiteilijat yhdistävät teoksessa omia taiteenalojaan: musiikkia, kuvataidetta ja nykysirkusta.
Teos on saanut alkusysäyksensä rutiineista, toistuvista arkisista teoista ja ajatuksista, aikataulujen säätämisestä, sekä näitä rytmittävistä havahtumisen ja rikkoutumisen kokemuksista. Taiteilijat suorittavat teoksessa eräitä rutiineja pakonomaisesti, jotka sattuman kautta tuovat esille myös erilaisia yhteiskunnallisia normeja ja kerroksia. KIRI KIRI heilahtelee suunnitellun ja kontrolloimattoman välillä. Yleisön edessä luodaan (semi)todellinen, tässä ajassa kiinni oleva ja silti keskeneräinen monitaideteos.
Saadaanko rutiinien loopit toimimaan yhteen vai onko edessä täystuho? Vievätkö rutiinit meitä 6–0, vai onnistummeko me käyttämään niitä hyväksemme? Mitä yritämme kontrolloida luomalla itsellemme tiukat raamit, joilla järjestämme arkea? Jos rutiinin venyttää tarpeeksi pitkälle, missä kohtaa se hajoaa ja paljastaa jotain altaan?
Voisi luulla, että jokapäiväinen tieto elämän epävarmuudesta valmistaisi meidät kohtaamaan yllätykset – rutiinien arkkivihollisen. Mutta ei,vaan päinvastoin: otamme asiat itsestäänselvyyksinä ja pyörä sen kuin jatkaa pyörimistään.
KIRI KIRI esitetään SLURPS -näyttämöllä Kajaanissa, Joutsassa, Kuopiossa ja Porissa.

Kuva: Veera Nivalainen
Lyömäsoittaja Minna Koskenlahti vie kehärummun ja perinteisen espanjalaisen tambore-rummun avulla kuulijat syvälle kokeellisen lyömäsoitinmusiikin uumeniin. Arkisia materiaaleja, kuten paperia, muovia ja metallia rumpujen sointiin yhdistämällä Koskenlahti luo yllätyksellisiä, herkkiä ja hypnoottisia ääniä. Koskenlahti käsittelee taiteessaan kolonialismia, postkolonialismia, toiseutta, valtaa ja väkivaltaa.

